Tyhjän asunnon eleganssi

Mistä normaali arki koostuu? Yhteisistä hetkistä ihmisten kanssa.

Mitsä minun arkeni koostuu? Koulusta, mutta entä koulun jälkeen`?

Tulen kotiin, katson televisiota ja teen ruokaa. Illalla päätän etten kestä enää yksinäisyyttä. Soitann sinulle, et vastaa. Suutun ja lähden laulamaan. Ja sama toistuu uudelleen. 

Menemme kaikessa sinun pelisäännöilläsi. Voiko sellainen suhde toimia? En tiedä, mutta se toimii tasan niin kauan kun toinen (eli minä) joustaa. 
Kun minä ehdotan tapaamista niin ei käy. 


Huvittavaa miten kaiken voikin käsittää niin väärin, Ihan tahallaan, ja sitten suuttuu siitä. Ja kaikilla on pahamieli, kenenkään tahtomatta.
Tai jos niin tahtoo, on oltava marttyyri. 

Huvittavaa on myös se,että teen mitä vaan,teen sen väärin. 
(Vois kai sanoa että mä olen marttyyri? Okei,en sano)

Mutta tajusin yhden asian: Mä oon lelu.

Miksi on iin vaikeaa vaan päästää irti, ja olla yksin?

Eikö tässä olla jo sekoiltu ihan tarpeeksi? 

"Tuntuu että jotkut rakkaus parit on ihmisen kuvia vaan,
Samanlaiset sukunimet ja teennäiset hymyt päälle liimataan.
Tiiviisti aina yhdessä niin muut näkee että me rakastetaan,
vaikka sattuu niin jäätävästi että haureeksi muututaan,
silti toinen päättänyt on tämä rakkaus on korvaamaton.
Vaikka toinen pelkällä yhdellä lauseella voisi vetää alta maton.

Annan sulle anteeksi, kaikki virheesi Annan sulle anteeksi, kaikki ruhjeeni
Ja jos mä vielä vihaisin se ois turhaa,
Tää rakkaus huusi niin itsemurhaa,
Mutta unohtaa ei tarvitse rakkaani
Ja ne perhanan ihmisen kuvat ilman tunteita sängyn jakaa.
Toinen katse kiinni kännykässä toinen jossain muualla makaa
Ja kahden vuoden jälkeen rakkaus on enää päätös pysyä kii
Ja niin valot sammutettiin ja tunteet alas ammuttiin."

Välillä jännittää niin paljon, että tärisee

Tuntuu kuin olisin vuoristoradan huipulla. Mahassa nipistää ja ahdistaa. 
Elämä on kuin vuoristorata, välillä ollaan ylhäällä,sitten tullaan nopeasti huutaen alas, mennään hitaasti ylös, ja taas nopeasti alas.

Kuuntelen stam1naa ja oleta sen tasaavan mun sydämenlyöntejä.

Viikko muuttoon. Tasan.

"mutta mikä on ihmisen virka sitten kun ylämäki loppuu pystyseinään ja toteaa ettei löytänyt asiaa jonka edestä taistella tai kuolla?"

"Tyhjä lasikin on täytettävissä" Kysymys kuuluukin, "Millä se täytetään?"

En edes muista koska olisin kirjoittanut viimeksi. 

"Apua,oon kohta 18v ja pitäis olla jotenkin aikuinen,ei tule onnistumaan sanon minä."


Kello oli 23:58,59 *minuutti* 00:00
"MÄÄ OLEN NY 18!" "Miltä tuntuu?" "No ei oikein miltään"
Valvottiin skypessä kahteentoista.

Kävin ostamassa siiderin,mutta ei sekään oikeestaan tuntunu miltään. Mutta ehkä sen ei pidäkkään?
Tai sit oon vaan outo.

Kesällä oon lähetellyt kauheesti asunto hakemuksia,ja kunnostanut vanhoja huonekaluja yms,ettei tartte ostaa. lue: hipit säästää. No mutta säästö se on pienikin säästö.

Alta on mennyt useempikin asunto,välittäjät ei tunnu tajuavan tätä välimatkaa,eikä sitä että jos olen kotona 300km päässä nii ehkä en ehdi näyttöön klo 14.00. Vihdoin löysin keskustasta asunnon ja menen katsomaan sitä heinäkuunalussa. Ei pahaa, ellei jotain hyvääkin. 
 Tosiaalta kroppa on myös hajoillut ja välillä on myös ahdistanut niin,etten meinaa saada henkeä.


"Odotanko turhaan sua sittenkin
Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin
Välimatka piinaa ja painaa mua
kuka päättää, ketkä saa onnistua"
Oo siellä jossain mun

Kuitenkin, tänään pääsin katsomaaan kolmea asuntoa, joista yksi tuntui lähestulkoon kodilta. 
Niinpä päätin,että teen siitä sellaisen.


Loma on niin kovin pitkä aika. Mutta ehkä kestän,
Koska tiedän sentään että sä odotat mua. Ja puolustat, oli sitten mitä vaan.

Luulin että stressi loppuisi siihen,kun saan kämpän. Ei, tästä se vasta alkaa. Hirveesti kaikkea tekemistä,
Onneksi helteet on nyt takanapäin, Ainakin toivottavasti.

Kirjoittelen varmaan joskus elokuun alussa seuraavan kerran,kunhan saan muuton alta pois,ellei kesällä tapahdu jotain tosi erikoita.
(Ja koska saan Wreck this journalin lähiaikoina posstissa, joten musta tuntuu että teen sitä jos muuttokiireiltä kerkeän)

Ps. Viinijulhat ja Haloo Helsinki ja Juha Tapio oli parhautta <3

Mutta mä rakastan sua

Sama bussipysäkki, sama silta, sama katu.
Melkein puoli vuotta.
Jälleennäkeminen.

Kaikki tuntuu olevan niinkuin ennenkin.
Sama tunne.
Saan sanottua ääneen ne kaksi lausetta jotka pitikin.
"Mulla oli ikävä sua, ja mä rakastan sua."
Hmmennys.
"Mullakin oli ikävä sua." "Oikeesti?" "Joo. Moikka,nähdään huomenna"


"Elämää, emme pysty määräämään, tuuli kulkee missä tahtoo"

Sä tulit ihan puskista mun elämään,vaikken ollut valmis pysähtymään

XX sunset

Ahdistuksesta aurinkoon,auringosta yksinäisyyteen yksinäisyydestä musiikkiin musiikista,onnellisuuteen...

Koulussa ahdisti, koska katottiin musavideoita, kyllä, juuri niitä musavideoita. Tunnilla pystyin pitämään itkuni kurissa mutta tunnin jälkeen vessassa murruin. Ja se oli ihan hyväkin asia, nyt ne on katsottu eikä niihin tartte enää palata.

Ja näyttökin on melkein valmis. Enää pitää hioa vähän videota. 

Ulkona paistaa aurinko.

Musiikki on parasta.


Mulla on mennyt monta tuntia päivässä erään ihmisen kanssa skypessä,nauraen yms mutta viikonloppuna,huomenna se on täällä <3

Kirjoitettu torstaina.

Perjantaina mua jännitti vielä enemmän, ja voi taivas sitä tärinää ja  perhosten määrää mun vatsassa, kun me mentiin asemalle ja juna tuli. Mut sitten kaikki jännitys katos, ja on kun me oltais tunnettu aina <3

Sellainen oli viikonloppu, ja se meni nopeaa. Kesää odotellessa.

Vedän syvään henkeä.
 Äsken olin taivaassa, nyt tuntuu että olen taas vajoamassa pohjaan, en halua, yritän räpiköidä ylöspäin, edes pinnalle.
 Joku tuntuu kuitenkin painavan minua pohjaan. 
Miksi? 
Minullahan on kaikki hyvin. 
Mutta ahdistus piinaa silti. Se ei saa, mun pitää olla terve, pitää. En minä halua olla sairas. Haluan olla terve. 
Niinkun oon ollutkin jo, ellei selkää lasketa, ja siihen se sais jäädäkkin... En halua paniikkihäiriötä ja masennusta takaisin, varsinkaan nyt kun kaikki on hyvin.

Musta tuntuu etten jaksa yhtään mitään. 

Huomenna meen kuitenkin Ylivieskaan Toisenlaiseen Wappuun,katsomaan Kls.ssää jospa sieltä sais vähän lisää virtaa!

~On siis kevät

Kuuntelen vanhoja biisejä, ja mietin itseäni ja unelmiani. 
Luulen, että kaikki ajattelee joskus, että haluaisi olla sitä ja tätä, että on onnellinen, minä ainakin ajatelen niin joskus. 
Haluaisin vaikka ja mitä, haluaisin olla muualla, en vaan tiedä missä.

Mutta mietin tänään odottaessani kaveria puistossa kevätauringon paistaessa; että entä jos kaikki oliskin tässä?

 Loppujenlopuksi onnellisuus koostuu ihmisistä, muistoista, ja loppujenlopuksi itsestä.

                     Nahkatakkikelit on täällä!

Ps. ostin ukulelen, oon soittanut sitä aikapaljon. Kello on taas kakstoista joten menen nukkumaan, huomenna on kasin aamu.

~Järki lähtee,mä yritän pitää siitä kiinni

                                          

Netfli-sarjoja
Syön purkista
Voisin siivota
Mut kenen takia?
Kahvi laimeeta
Tänäkin aamuna
Mitähän sulle mahtaa kuulua?

Heiiii. En oo piiitkään aikaan kirjotellut mitään ns "normipostausta." Siispä tässä tulee:
Mitä mulle kuuluu? Ihan okei,päivä kerrallaan.
Koulussa harjotellaan näyttöä ja tv kameroiden käyttöä, sekä nettisivujen tekemistä.
Multa on aika moni kaveri lopettanut koulun, ja se surettaa vähän, tai aika paljonkin. 

Vapaa-ajalla oon vaan enimmäkseen ollut kämpällä ja kierrellyt kaupungilla. Ajattelin kuitenkin huomenna käydä Musiikki kullaksessa katselemassa ukuleleja. (oon halunnut sellaisen jo monta vuotta.) Saa nähdä, ostanko sellaine vihdoin vai katsonko vaan.

Mietin tässä jälleen syntyjä syviä..nimittäin ihastumista/rakastumista.
Sanoin ystävälleni, että haluan ihastua, johon hän tokaisi että : "No ihastu!" Hah, olisikin niin helppoa Oli se varmaan ennen, mutta nyt, (tietyjen vastoinkäymisien jälkeen), ei. En vaan pysty siihen. Toisaalta, on se kai ihan hyväkin asia. 

(Hullun kissanaisen elämä täältä tullaan..) Ainiin, eihän täällä saa olla lemmikkejä...

Oon löytänyt pari ihanaa blogia viimepäivinä. Voisin jatkaa iltaa lukemalla niitä, hörppimällä teetä ja käymällä kuumassa suhkussa. Kirjoittelen huomenna kuinka ukulelen kanssa kävi.
Petyin kun katsoin pakastimeen eikä siellä ollutkaan mutakakkua :(

Ps. Jippu ja Anna Puu on myös ihan mun lemppareita tällä hetkellä<3